Tempo, tyyli ja agogiikka

Suhteelliset tempomerkinnät

Tempomerkintöjä on kahdenlaisia: suhteellisia ja absoluuttisia. Suhteelliset tempomerkinnät ilmoittavat likimääräisen sykkeen nopeuden suhteessa annettuun tyylilajiin. Seuraavassa taulukko yleisimmin rytmimusiikissa käytetyistä suhteellisista tempomerkinnöistä ja niitä vastaavista perinteisistä italiankielisistä tempomerkinnöistä:

suom. engl. ital.
erittäin hidas Very Slow grave
largo
lento
hidas Slow larghetto
sostenuto
adagio
kohtalaisen hidas Medium Slow andantino
andante
kohtalainen Medium / Moderate moderato
allegretto
kohtalaisen nopea Medium Fast / Medium Bright allegro moderato
allegro
nopea Fast / Bright vivace
allegro assai
erittäin nopea Very Fast / Up-Tempo presto
prestissimo
vapaa tempon käsittely Rubato
tempossa (esim. rubaton jälkeen) a tempo
kaksinkertainen tempo Double Tempo / Double Time
puolitempo Half Tempo / Half Time
paluu alkuperäiseen tempoon Tempo 1
 
Huomaa, että taulukko on vain suuntaa-antava, ja että annettu tyylilaji määrittelee lopullisen tempon. Esim. "Medium Swing" on nopeampi kuin "Medium Reggae".


Absoluuttiset tempomerkinnät

Absoluuttisia tempomerkintöjä on kahta tyyppiä. Ensimmäisessä annetaan sykkeen nopeus iskuina minuutissa (teksti "M.M." on lyhenne sanoista "Mälzel Metronome", nykyaikaisen metronomin keksijän mukaan):



Tässä esimerkissä siis sykkeen nopeus on 140 iskua minuutissa, iskun aika-arvon ollessa tahtilajille tyypillisesti neljäsosanuotti.

Koska edelliseen merkintään liittyy joskus hieman tulkinnanvaraisuutta sykkeen aika-arvon osalta, on parempi käyttää toista merkintätyyppiä, jossa annetaan paitsi iskujen lukumäärä minuutissa, myös iskun aika-arvo:




Tyyli- ym. merkinnät

Kappaleen tyyli, fraseeraus tms. esitysohjeet merkitään yleensä tempomerkinnän yhteyteen. Seuraavassa jotain tyypillisiä termiyhdistelmiä:



Tempo- ja tyylimerkinnät piirretään aina viivaston yläpuolelle ja tasataan vasemmasta laidastaan mahdolliseen tahtiosoitukseen.


Agogiikkamerkinnät

Agogiikkaan eli musiikillisen ajan käsittelyyn vaikuttavista merkeistä yleisin on fermaatti. Fermaatilla merkityn nuotin tai tauon kohdalla syke pysähtyy hetkeksi jatkuakseen normaalisti fermaatin jälkeen:



Esimerkin 1. tahdin lopussa oleva nuotti siis soi koko fermaatin keston ajan. Fermaatin ajalliseen kestoon vaikuttavat toisaalta kappaleen tempo ja toisaalta aika-arvo, johon fermaatti on liitetty: mitä nopeampi tempo ja mitä pienempi aika-arvo, sitä lyhytkestoisempi fermaatti. Fermaatti piirretään aina viivaston ylä- ja ulkopuolelle (paitsi divisikirjoituksessa alemman osuuden fermaatti). Fermaatti keskitetään vaakasuunnassa nuotinpäähän.


Kesuura ("Caesura") on hengityksenomainen tauko esityksessä, kestoltaan yleensä lyhyempi kuin fermaatti. Fermaatin tavoin se pysäyttää pulssin hetkeksi:




Hengitysmerkkiä eli "luftaria" käytetään nimensä mukaisesti osoittamaan laulajien ja puhallinsoittimien osuuksissa hengityspaikat. Luftareita ei tarvitse käyttää, jos hengityspaikat on osoitettu fraasikaarin (ks. kohta 9., kaaret). Luftari ei yleensä vaikuta esityksen tempoon, paitsi ehkä rubato- ja säestyksettömissä soolo-osuuksissa:




Kenraalipaussilla tarkoitetaan koko esittävän kokoonpanon yhtäaikaista määrämittaista taukoa. Kenraalipaussi voidaan usein tulkita ikään kuin fermaatilla varustettuna eli siten, että pulssia viivästetään hetkeksi. Kenraalipaussi merkitään kokotauolla ja lyhenteellä "G.P." viivaston yläpuolella:




Katso lisää tempoon ja tulkintaan liittyviä merkintöjä seuraavalta sivulta.


Seuraava: 17. esitysmerkinnät

© 2007 Jere Laukkanen