Nuottien välistys

Nuottien välistys (spacing) on tärkein nuottikuvan luettavuuteen vaikuttava tekijä. Välistyksellä tarkoitetaan:
  • tapaa, jolla yksittäiset nuotit, tauot ja muut merkinnät asetellaan horisontaalisesti (vaakasuuntaisesti) tahdin sisällä;
  • tapaa, jolla samalla rivillä sijaitsevien tahtien viemät tilat suhteutetaan toisiinsa;
  • tapaa, jolla samalla sivulla olevien viivastojen välit suhteutetaan toisiinsa.

Tahdin sisäinen välistys

Nuotit (ja tauot ym.) välistetään tahdin sisällä suhteellisesti. Suhteellinen välistys on tavallaan kompromissi nuottien ajassa viemän tilan ("matemaattinen välistys") ja nuottien graafisesti tarvitseman tilan ("tasainen välistys") välillä. Suhteellisessa välistyksessä esim. puolinuotti saa horisontaalisesti enemmän tilaa kuin neljäsosanuotti, mutta ei kaksi kertaa enemmän.

Seuraavassa kuvassa on havainnollistettu suhteellisen, tasaisen ja matemaattisen välistyksen eroavaisuudet:




Muutamia suhteellisen välistyksen perussääntöjä:
  1. nuotit ja tauot asetellaan tahtiin aika-arvojensa mukaisiin suhteissa: esim. puolinuotti saa enemmän tilaa kuin neljäsosanuotti;
  2. nuotit ja tauot asetellaan tahtiin aika-arvojensa mukaisiin alkamiskohtiin - poikkeuksena tästä on kokotauko, joka keskitetään tahdin keskelle;
  3. tahdin puolikkaat välistetään itsenäisinä kokonaisuuksina: jos toinen puolikas sisältää enemmän nuotteja ja/tai taukoja kuin toinen, vie se vastaavasti tahdista enemmän tilaa kuin toinen;
  4. nuotteja ja taukoja ei piirretä kiinni tahtiviivoihin: tahdin alussa sopiva etäisyys tahtiviivasta tahdin ensimmäiseen merkkiin on 1 - 1 1/2 nuotinpäätä, tahdin lopussa jätetään viimeisen nuotin tai tauon kestonsa mukaan (suhteellisesti) tarvitsema tila:



Viivaston sisäinen välistys

Tahdit välistetään yhden nuottiviivaston sisällä niin ikään suhteellisesti. Tässä tapauksessa suhteellinen välistys on kompromissi kahden ääripään välillä: 1) kaikki tahdit ovat graafisesti samanmittaisia (matemaattinen välistys); 2) tahdin viivastolla viemä tila perustuu yksinomaan nuottitiheyteen (tasainen välistys). Suhteellisesti välistäen esim. tahti, jossa on neljä nuottia saa enemmän tilaa viivastolla kuin tahti, jossa on vain yksi nuotti, mutta ei neljä kertaa enemmän.

Seuraavassa kuvassa on havainnollistettu suhteellisen, matemaattisen ja tasaisen välistyksen eroavaisuudet:



Sopiva tahtimäärä yhdellä viivastolla on yleensä neljästä kuuteen. Jos nuotteja on todella vähän (esim. tahdit sisältävät lähes pelkästään kokonuotteja), voi yhdelle viivastolle mahtua kahdeksan - kymmenenkin tahtia. Jos taas tekstuuri on kovin tiheää (esim. kuudestoistaosanuotteja) vain kaksi tahtia viivastolle saattaa olla sopiva määrä. Muista: tärkeintä on aina nuottikuvan selkeys, ei käytettyjen viivastojen tai nuottisivujen määrä!


Viivastojen välinen välistys

Viivastojen pystysuuntaisten välien tulee olla riittävän suuria, jotta nuotit ja kaikki lisämerkit mahtuvat väljästi sivulle. Esim. mitä enemmän sivulla on tekstiä ja nuoteissa apuviivoja, sitä enemmän tilaa viivastojen väliin tulee jättää. Viivastot eivät koskaan saa joutua niin lähelle toisiaan, että tulkitsijalle tulee epäselvyyttä siitä, mille viivastolle mitkäkin lisämerkinnät kuuluvat. Toisaalta, viivastot eivät saisi olla myöskään liian kaukana toisistaan, jottei tulkitsijan katseen tarvitsisi kovin paljon "hyppiä".

Sopiva viivastojen määrä aloitussivulla on 8 - 10 ja jatkosivuilla 10 - 12, viivaston koosta riippuen. Pääsääntöisesti viivastot ovat yhtä kaukana toisistaan (aivan kuten nuottipaperillakin), mutta tietokoneella nuotteja kirjoitettaessa tulee viivastojen välistä vertikaalista tilaa ehdottomasti säätää tarpeen mukaan. Partituureissa ja pianonuoteissa tms. systeemien välisten etäisyyksien tulee olla suurempi kuin viivastojen välisten etäisyyksien yhden systeemin sisällä.

Seuraavia linkkejä osoittamalla näet saman orkesteristemman oikein välistettynä ja huonosti välistettynä:

Oikea välistys - pdf
Huono välistys - pdf

Kaikista edellä esitetyistä välistysohjeista voidaan tarvittaessa poiketa visuaalisista syistä.


Seuraava: 11. kertausmerkit

© 2007 Jere Laukkanen