Tahtiviivat Tavallinen tahtiviiva ulottuu ylimmästä viivaston viivasta alimpaan, ei yhtään alle tai yli. Paksuudeltaan tahtiviiva vastaa viivaston viivaa tai on hivenen sitä paksumpi: Nuotin seuraaminen on helpompaa, jos tahtiviivat eivät ole allekkaisilla viivastoilla täysin samassa pystylinjassa toistensa kanssa: Kaksoistahtiviivaa käytetään erottamaan rakenneosia toisistaan, merkitsemään mahdollisia hyppyjä nuotissa (segnot, codat) sekä korostamaan tärkeitä muutoksia, esim. sävellajin vaihtumista (ks. kohdat 5., etumerkit ja 12., rakennemerkit): Loppumerkillä merkitään kappaleen loppu tai laajemman teoksen osan loppu: Yhdelle viivastolle kirjoitettaessa ei viivaston vasemmassa laidassa käytetä tahtiviivaa (ks. kohta 2., nuottiavaimet). Useamman yhtäaikaisesti luettavan viivaston muodostaman "systeemin" vasemmassa laidassa sen sijaan käytetään ns. systeemitahtiviivaa: Systeemitahtiviiva on aina yhtenäinen kokoonpanosta riippumatta. Sen sijaan muut tahtiviivat katkaistaan instrumettiryhmien (-sektioiden, -kuorojen) välistä, viivastoja yhdistävien hakasten mukaisesti: Lauluviivastojen tahtiviivat (myös lauluyhtye-, ja kuoronuoteissa) kuitenkin katkaistaan aina kaikkien viivastojen välistä, jotta laulun sanat mahtuisivat nuottikuvaan paremmin. Kappaleen alkuun ei merkitä tahtiviivaa, paitsi jos nuotti alkaa kohotahdilla. Tällöin käytetään kaksoisviivaa: Katso lisää tahtiviivojen merkitsemiskäytännöistä kohdista 1. viivastot, 2. nuottiavaimet, 5. etumerkit, 7. tahtiosoitukset, 10. nuottien välistys, 11. kertausmerkit ja 12. rakennemerkit. Seuraava: 7. tahtiosoitukset © 2007 Jere Laukkanen |