Tavallisimpia näistä muodostettuja merkintöjä ovat:
- D.C. = ensimmäisellä kerralla merkinnän kohdalta hypätään nuotin alkuun, toisella kerralla jatketaan merkinnän kohdalta normaalisti eteenpäin;
- D.S. = ensimmäisellä kerralla merkinnän kohdalta hypätään taaksepäin segno-merkkiin, toisella kerralla jatketaan merkinnän kohdalta normaalisti eteenpäin;
- D.C. al Fine = merkinnän kohdalta hypätään nuotin alkuun, jatketaan fine-merkinnän kohdalle ja lopetetaan siihen;
- D.S. al Fine = merkinnän kohdalta hypätään taaksepäin segno-merkkiin, jatketaan fine-merkinnän kohdalle ja lopetetaan siihen;
- D.C. al Coda = merkinnän kohdalta hypätään nuotin alkuun, jatketaan koodamerkin kohdalle ja hypätään koodaan;
- D.S. al Coda = merkinnän kohdalta hypätään taaksepäin segno-merkkiin, jatketaan koodamerkin kohdalle ja hypätään siitä koodaan.
Segno-merkki muodostuu tyylitellystä S-kirjaimesta, oikealle kallellaan olevasta vinoviivasta ja kahdesta pisteestä.
Koodamerkissä on "pallo" ja sen keskellä tyylitelty risti.
Kaikki rakennemerkinnät piirretään aina viivaston yläpuolelle, ja ne laatikoidaan huomaamisen helpottamiseksi. Kooda- ja segnomerkkien kohdalle piirretään aina kaksoistahtiviiva. Rakennemerkinnät pyritään mahdollisuuksien mukaan keskittämään tahtiviivaan. Jos tilaa ei ole tarpeeksi, sijoitetaan merkit tahtiviivan välittömään läheisyyteen lukusuunnan puolelle.
Kooda-osuus kirjoitetaan mielellään omalle rivilleen, jonka vasen laita sisennetään ja erotetaan pitemmällä pystysuuntaisella välillä edellisestä viivastosta. Jos koodaa ei voida merkitä omalle rivilleen, tulee viivasto katkaista ennen koodaa. Koodan alkuun tulee aina merkitä klaavi ja etumerkintä. Tahtiosoitusta ei tarvita, jollei se vaihdu juuri koodaan tultaessa.
Esimerkkejä rakennemerkkien käytöstä ja oikeasta sijoittelusta
Seuraavassa luetaan nuotin loppuun, hypätään kappaleen alkuun ja lopetetaan fine-merkinnän kohdalle 3. tahdin lopussa:
Tässä luetaan 8. tahdin loppuun, hypätään D.S. al Coda -merkinnän kohdalta 3. tahdin alkuun (segno-merkki), jatketaan eteenpäin ja hypätään 6. tahdin lopusta (To Coda -merkintä) koodaan ja luetaan nuotin loppuun:
Hyppy segnoon tai kappaleen alkuun (D.C.) voidaan tehdä useamminkin. Tällöin hyppyjen määrä merkitään vastaavasti, esim. "2 x D.C." = hypätään kaksi kertaa alkuun, eli alun ja D.C.-merkinnän väli luetaan kolme kertaa; "3 x D.S., then to Coda" = hypätään kolme kertaa segno-merkkiin, jonka jälkeen vasta hypätään koodaan. Huomaa, että "3 x D.S. al Coda" tarkoittaa, että sekä segnoon että koodaan hypätään kolme kertaa!
On myös mahdollista tehdä sisäkkäisiä tai useampia D.S.- ja D.C.-merkintöjä ja useampia kooda-osuuksia, mutta se ei ole kovin suositeltavaa. Yleensä kannattaa ennemmin kirjoittaa kerrattavat osuudet auki, jotta nuotin rakenne pysyisi mahdollisimman helposti omaksuttavana. Jos kuitenkin on pakko näin tehdä, muista ehdottomasti merkitä hypyt ja numeroida merkit ja koodat mahdollisimman yksiselitteisesti! Esim. "D.S. 1 al Coda 1" jne.
D.S. ja D.C. -merkintöjen yhteydessä on myös mahdollista käyttää maaleja (ks. kohta 11., kertausmerkit), mutta tämäkään ei ole kovin suositeltavaa.
Seuraava: 13. oktaavisiirto
© 2007 Jere Laukkanen