Partituuri

Partituuri on nuottikuva, johon on merkitty kaikki teoksen stemmat allekkain. Seuraavassa on kuvattu joitain partuurin kirjoittamiseen liittyviä käytäntöjä.


Instrumenttien järjestys partituurissa

Perinteisesti ylhäältä alas merkittyinä:
  • puupuhaltimet korkeimmasta matalimpaan
  • käyrätorvet korkeimmasta matalimpaan
  • trumpetit korkeimmasta matalimpaan
  • pasuunat korkeimmasta matalimpaan
  • tuuba
  • patarummut
  • lyömäsoittimet
  • harppu
  • (piano/urut)
  • (lauluäänet)
  • jouset
Big bandin / jazz ensemblen standardi partituurijärjestys yleisimpine vaihtosoittimineen:
  • A.Sax. 1 / S.Sax. / Fl. / Cl. in Bb
  • A.Sax. 2 (Fl. / Cl. in Bb)
  • T.Sax. 1 / S.Sax. / Fl.
  • T.Sax. 2 (Fl.)
  • Bari.Sax. / Bs.Cl. (Fl.)
  • Tpt. 1 (Flgh.)
  • Tpt. 2 (Flgh.)
  • Tpt. 3 / Flgh.
  • Tpt. 4 / Flgh.
  • Tbn. 1
  • Tbn. 2
  • Tbn. 3 (Tuba)
  • B.Tbn.
  • El.Gtr.
  • Pno. / Keys.
  • Bass (El.Bass)
  • Drs.
  • (Perc.)
  • Jos kyseessä on laulutausta, on laulun viivasto yleensä ylinnä.

Instrumenttinimet ja -lyhenteet
  • Ensimmäiselle sivulle mielellään instrumenttinimet lyhentämättöminä; myös kaikki vaihtosoittimet on merkittävä 1. sivulle näkyviin! Esim. trumpettisektio:
    • Trumpet 1
    • Trumpet 2
    • Trumpet 3 (Fluegelhorn)
    • Trumpet 4
  • Myös käytetyt vaskien sordiinot, kitaraefektit tms. olisi hyvä merkitä 1. sivulle.
  • Toisesta sivusta eteenpäin käytetään lyhenteitä (yksiselitteisiä).

Transponoitu/transponoimaton partituuri
  • Yhdysvalloissa ym. transponoitu partituuri on yleisempi; Suomessa transponoimaton.
  • Jos transponoitu partituuri on kirjoitettu ilman sävellajin etumerkintöjä (ns. 'open key'), on 1. sivun vasempaan yläkulmaan ehdottomasti merkittävä "Transposed Score".
  • Transponoimattomaan partituuriin on aina merkittävä "Concert Score".

Hakaset ja tahtiviivat
  • Sektiot eli "instrumenttikuorot" erotetaan toisistaan kunkin sivun 1. tahtiviivan kohdalle piirretyillä hakasilla ("Bracket"; ks. kohta 1., viivastot). Painetussa tai tietokoneella tehdyssä partituurissa tulisi myös tahtiviivat katkaista sektioiden välissä.
  • Kukin rytmisektion soitin muodostaa oman "kuoronsa", paitsi, jos on kaksi samaa soitinta (esim. kaksi kitaraa).

Kappaletiedot
  • Kappaleen nimi lihavoidulla (usein myös suuraakkosin) keskelle 1. sivun ylälaitaa. Seuraaville sivuille pienemmällä samaan kohtaan.
  • Säveltäjän, sanoittajan (-ien) ja sovittajan nimet 1. sivun oikeaan yläkulmaan allekkain ja mahdollisesti kursivoituina, esim.
    Comp. Matti Meikäläinen
    Arr. Tytti Teikäläinen
  • Jos kirjoitat partituurisi tietokoneella, käytä mahdollisimman selkeitä kirjasimia!

Tauot ja tyhjät viivastot

"Tyhjiin" tahteihin tulisi aina merkitä kokotauko. Käsinkirjoitetussa partituurissa, jos koko sektiolla on samanaikainen tauko, voidaan kokotauko merkitä ainoastaan 1. stemmaan ja vetää siitä pystysuora viiva alaspäin sektion alimpaan viivastoon asti. Tyhjät viivastot voidaan tietokoneella kirjoitetussa partituurissa piilottaa sivuilta (paperia säästyy); kaikkien viivastojen tulee kuitenkin olla näkyvillä ensimmäisellä sivulla.


Nuottien vertikaalinen linjaaminen

Partituurin nuottien tulee olla vertikaalisesti linjassa, s.o. samalla kohdalla rytmisesti alkavien nuottien tulee myös sijaita pystysuunnassa samassa kohdassa. Käsinkirjoitetussa partituurissa tästä joutuu joskus tinkimään. Jos kirjoitat tietokoneella, huomioi, että ns. "layoutista" ja nuottien välistämisestä ("spacing") olet vastuussa sinä eikä tietokone!


Harjoituskirjaimet ja -numerot
  • Harjoituskirjaimien tai -numeroiden täytyy olla yksiselitteisiä. Ei siis samaa kirjainta tms. kahteen kertaan samaan partituuriin!
  • Harjoitusmerkit laatikoidaan ja sijoitetaan partituurin ylimmän viivaston yläpuolelle, uuden rakenneosan aloittavan tahtiviivan kohdalle.
  • Useita käytäntöjä:
    • juoksevat kirjaimet: A, B, C, jne.
    • juokseva numerointi: 1, 2, 3 jne.
    • tahtinumerointi: esim. 9, 17, 25 jne.
    • chorusmuotoisessa kappaleessa on mahdollista identifioida kukin chorus omalla kirjaimellaan ja käyttää choruksen sisällä rakenneosien erottelemiseen tahtinumeroa (choruksen alusta lukien): esim. A, A9, A17, A25, B, B9 jne. Tämä saattaa kuitenkin joskus tuottaa sekavan lopputuloksen.
    • laulumuotoinen merkintä, esim. AABA + bridge: A1, A2, B1, A3, C, A4, A5, B2 jne. Tämäkään ei ole kovinkaan suositeltava tapa.
    • harvemmin käytetään osien nimiä, esim. THEME, INTERLUDE, CODA jne.
  • Intro ei tarvitse harjoituskirjainta tai -numeroa.

Tahtinumerot

Tahtinumerot merkitään alimman viivaston alapuolelle, joko tahdin aloittavan tahtiviivan kohdalle tai keskelle tahtia. Muista myös numeroida partituurisi sivut!


Sävellajien etumerkit ja tahtiosoitukset
  • Etumerkit on kirjoitettava joka partituurisivun alkuun, joka viivastolle. Koneellisessa/painetussa partituurissa tulee olla myös avaimet joka sivun alussa ja joka viivastolla; myös käsinkirjoitetussa partituurissa tämä on suotavaa.
  • Tahtiosoitukset merkitään 1. sivun alkuun ja tämän jälkeen ainoastaan niiden tahtien alkuun, joissa tahtilaji vaihtuu.

Muut merkinnät
  • Dynamiikkamerkit kirjoitetaan kaikille viivastoille, joihin ne vaikuttavat. Ne merkitään aina viivaston alapuolelle.
  • Artikulaatiomerkit (esim. viivat, pisteet ja aksenttimerkit) kirjoitetaan viivaston yläpuolelle, jos mahdollista. Tarvittaessa artikulaatiomerkit voidaan myös kirjoittaa viivaston alapuolelle tai jopa viivastollekin.
  • Tempo-, tyyli- tms. merkinnät (esim. Med. Swing, M.M.=128) kirjoitetaan partituurin 1. sivun vasempaan ylälaitaan. Uusi merkintä tehdään vain jos tempo tai tyyli tms. muuttuu. Tämä merkitään tällöin ylimmän viivaston yläpuolelle ao. kohtaan. Tämä koskee myös tempon muuttumista koskevia merkintöjä (esim. accel., rall.).
  • Esitysmerkinnät (esim. Rubato, Maestoso jne.) merkitään aina ylimmän viivaston yläpuolelle.
  • Soittajakohtaiset esitysohjeet kirjoitetaan mahdollisuuksien mukaan aina viivaston yläpuolelle. Tällaisia ovat esim. sointiväriin tai rytmiikkaan vaikuttavat (Subtone, Even 8ths jne.) tai instrumentin vaihdot ja sordiinojen käyttö (To S.Sax., S.Sax., To Harmon, Open). Muista varata soittajalle tarpeeksi aikaa instrumentin vaihtoon tai sordiinon asentamiseen/poistamiseen!
  • Sointumerkit kirjoitetaan aina viivaston yläpuolelle, paitsi pianostemmassa viivastojen väliin. Jos koko rytmisektiolla on identtiset sointumerkit koko kappaleen ajan, riittää käsinkirjoitetussa partituurissa niiden merkitseminen pianostemmaan. Improvisoivalle solistille kirjoitetaan kuitenkin yleensä aina omat sointumerkit.
  • Jos kirjoitat transponoitua partituuria, muista transponoida myös sointumerkit!
  • Fermaatit, "luftarit" (lyhyet paussit) ym. merkitään jokaiselle viivastolle.

Unisonot ja oktaavit

Transponoimattomassa käsinkirjoitetussa partituurissa kannattaa mahdollisten sektioiden sisäisten tai välisten unisonojen ja oktaavien merkintään käyttää "Colla"-termiä (myös Coll' tai Col.). Esim. jos 1. alton stemman kaksintaa 2. trumpetti unisonossa ja 1. pasuuna oktaavia alempaa, kirjoita 1. alton stemma auki ja merkitse 2. trumpetin stemmaan tuplauksen alkukohtaan "Col. A.Sax. 1 Unis." ja pasuunan stemmaan "Col. A.Sax. 1 8vb". Vedä tästä merkinnästä horisontaalinen vaakaviiva tuplauksen loppumiskohtaan saakka.


Esimerkkejä partituureista (pdf):

1. Kamariyhtye
2. Solisti + Tentet
3. Big Band
4. Sinfonietta + Big Band


Seuraava: 27. tehtävä

© 2007 Jere Laukkanen