Kaksi tai useampi kahdeksasosanuotti tai sitä pienempi aika-arvo yhdistetään toisiinsa palkeilla. Palkit piirretään kiinni nuotin varren päähän, ja niiden paksuus (musteella kirjoitettaessa) on n. puolet viivaston välistä:
Palkki piirretään alkavaksi ja loppuvaksi mielellään joko nuottiviivaston viivan alta tai päältä. Varsinkin lyijykynällä kirjoitettaessa on varottava, ettei vaakasuoraa palkkia piirretä täsmälleen viivaston viivan päälle.
Kauimpana nuotinpäistä sijaitsevaa palkkia kutsutaan primaariksi palkiksi. Se piirretään aina yhtenäisenä koko palkitetun nuottiryhmän yli. Lähempänä nuotinpäitä sijaitsevat sekundaariset palkit voidaan haluttaessa katkaista nuottikuvan selkeyttämiseksi:
Palkitettujen kahdeksasosa- ja kuudestoistaosanuottien varsien pituus on normaali (oktaavi tai viivaston keskimmäiseen viivaan saakka). Palkitettujen 1/32-nuottien ja sitä pienempien aika-arvojen varsi pitenee lisätyn palkin verran:
Ns. murtopalkin pituus on sama kuin nuotinpään leveys. Murtopalkit osoittavat aina sisäänpäin:
Kahdeksasosanuotit palkitetaan iskun mittaisiksi kokonaisuuksiksi. 4/4-, 5/4-, 6/4- ja 7/4-tahtilajeissa voidaan palkittaa myös koko iskuala, mikäli se koostuu pelkästään kahdeksasosanuoteista:
Kuudestoistaosanuotit ja sitä pienemmät aika-arvot palkitetaan aina iskun mittaisiksi kokonaisuuksiksi. 1/32-nuottien ja sitä pienempien aika-arvojen kohdalla sekundaaripalkit tulee tarvittaessa katkaista nuottikuvan selkeyttämiseksi:
Jos nuottikuvassa on paljon 1/8- tai sitä pienempiä taukoja, kannattaa nekin yleensä palkittaa. Tämä helpottaa iskujen hahmottamista nuottikuvasta:
Palkituksella voidaan haluttaessa osoittaa tahdin poikkeukselliset iskutustavat tai mahdolliset polymetriset ilmiöt:
Muussa tapauksessa, älä koskaan palkita tahdin puolivälin yli!
Palkkien suunnat
Suoria palkkeja käytetään silloin, kun
- palkitettavassa nuottiryhmässä on kaksi tai useampi sama nuotti,
- nuottiryhmä koostuu toistuvista intervalleista,
- nuottiryhmällä ei ole selkeästi hahmottuvaa linjaa:
(Huomaa, että mahdollisilla paikallisetumerkeillä ei ole tässä merkitystä. Saman juurisävelen eri muodot katsotaan samaksi nuotiksi.)
Kaikissa muissa tapauksissa käytetään kallistettuja palkkeja. Palkin kallistuksen määrän määrää sävelkulun suunta ja ambitus. Palkkia kallistetaan vähintään puolen, enintään kahden viivaston välin verran:
Kirjoitettaessa useampia nuotinpäitä samoihin varsiin lähimpänä palkkia olevat nuotit määräävät palkin kallistuksen:
Palkitetun nuottiryhmän varsien suunnan määrää nuottien "painopiste" viivaston keskimmäiseen viivaan nähden:
- jos keskiviivan alapuolella olevien nuottien yhteenlaskettu etäisyys keskiviivasta on suurempi kuin yläpuolella olevien, piirretään varret ylöspäin;
- jos keskiviivan yläpuolella olevien nuottien yhteenlaskettu etäisyys keskiviivasta on suurempi kuin alapuolella olevien, piirretään varret alaspäin;
- jos etäisyydet ovat yhtä suuret, piirretään varret alaspäin:
Palkitetun nuottiryhmän nuotinvarsien pituus määräytyy lähinnä palkkia sijaitsevan nuotin sekä palkin kallistuksen määrän yhteisvaikutuksena:
Jos palkitettavien nuottien etäisyys toisistaan on erittäin suuri, voidaan käyttää "vaihtopalkitusta":
Piano-, harppu- tms. nuoteissa voidaan myös tarvittaessa palkittaa viivastojen välillä:
Muista, että palkittamisen tarkoitus on selkeyttää nuottikuvaa. Älä siis tee ratkaisuja, jotka hankaloittavat nuotinlukua!
Seuraava: 9. kaaret
© 2007 Jere Laukkanen