Nuotinpäät ja -varret

Soivien säveltasojen merkitsemiseen käytetään kolmea erilaista nuotinpäätä. Nämä ovat muodoltaan hieman soikeita ja vaakatasosta vastapäivään kallistettuja. On tärkeää, että nuotinpää on juuri oikean kokoinen suhteessa viivaston väleihin, jotta nuotin sävelkorkeus on helposti luettavissa.

Kokonuotin pää piirretään yleensä kooltaan hieman muita (soivien säveltasojen) nuotinpäitä suuremmaksi. Musteella kirjotettaessa käytetään usein myös leveämpää viivaa:




Puolinuotin pää on kooltaan hivenen pienempi, umpinaista nuotinpäätä vastaava, mutta avonainen:




Umpinaista nuotinpäätä käytetään merkittäessä neljäsosanuotteja ja sitä pienempiä aika-arvoja:




Kokonuotti merkitään pelkällä nuotinpäällä ilman vartta:




Puolinuoteissa (vasemmalla) ja neljäsosanuoteissa (oikealla) on aina nuotinvarsi:




Yksittäiset kahdeksasosanuotit ja sitä pienemmät aika-arvot merkitään umpinaisella nuotinpäällä, nuotinvarrella ja yhdellä tai useammalla väkäsellä (lipulla). Vasemmalta oikealle: 1/8-nuotti, 1/16-nuotti, 1/32-nuotti, 1/64-nuotti, 1/128-nuotti:




Kaksi tai useampi kahdeksasosanuotti tai sitä pienempi aika-arvo yhdistetään toisiinsa yleensä yhdellä tai useammalla palkilla. Palkkien lukumäärä on sama kuin väkästen lukumäärä yksittäisissä nuoteissa. Vasemmalta oikealle: kaksi 1/8-nuottia, neljä 1/16-nuottia, neljä 1/32-nuottia, neljä 1/64-nuottia:



(Katso lisää palkittamisesta kohdasta 8., palkit.)


Säveltasottomia nuotteja käytetään lyömäsoittimille kirjoitettaessa sekä säestysrytmejä ja erilaisia hälyääniä merkittäessä. Vasemmalta oikealle kokonuotista kahdeksasosanuottiin: symbaalit, yleinen, lyömäsoittimet, säestysrytmit:




Nuotinvarren pituus on oktaavi, apuviivoja käytettäessä kuitenkin aina viivaston keskimmäiseen viivaan saakka. Yksittäisten nuottien varret piirretään viivaston keskimmäisellä viivalla ja sen yläpuolella alaspäin ja keskimmäisen viivan alapuolella ylöspäin. Ylöspäin osoittava varsi piirretään kiinni nuotinpään oikeaan reunaan, alaspäin osoittava varsi vasempaan reunaan:




1/32-nuottien ja sitä pienempien aika-arvojen varret ovat oktaavia pitempiä, jotta saadaan väkäsille tilaa. Huomaa, että väkäset osoittavat aina oikealle, riippumatta nuotinvarren suunnasta:




Jos samassa varressa on useampi nuotti (esim. intervallit, soinnut), valitaan varren suunta sen mukaan, sijaitseeko nuottien yhteinen painopiste viivaston keskimmäisen viivan ylä- vai alapuolella. Jos nuotit ovat yhtä kaukana keskimmäisestä viivasta, piirretään varsi alaspäin:




Jos samassa varressa on sekunti-intervallin muodostavat nuotinpäät, piirretään varsi näiden nuotinpäiden välistä. Tällöin sekunti-intervallin alempi sävel tulee nuotinvarren vasemmalle puolelle ja ylempi sävel varren oikealle puolelle:



Edellä esitellyistä nuotinvarren suuntaa koskevista ohjeista voidaan tarvittaessa poiketa visuaalisista syistä.


Jos samalle viivastolle kirjoitetaan kaksi osuutta, merkitään ylemmän äänen nuotinvarret aina ylöspäin ja alemman äänen alaspäin. "Väärin päin" olevat nuotinvarret ovat tällöin normaalia lyhyempiä:




Augmentaatiopisteet merkitään samaan väliin nuotinpään ollessa viivaston välissä ja seuraavaksi ylempään välin nuotinpään ollessa viivalla:



Esim. kluster-sointujen kohdalla joudutaan tähän tekemään joskus poikkeus. Tällöin on hyvä muistaa, että augmentaatiopisteitä ei saa kuitenkaan koskaan sijoittaa viivalle tai useampaa peräkkäin samaan väliin.


Seuraava: 4. tauot

© 2007 Jere Laukkanen