Artikulaatiomerkit Artikulaatiomerkit ovat yksittäisten nuottien tulkittuun kestoon ja korostamiseen vaikuttavia lisämerkkejä. Rytmimusiikin notaatiossa seuraavat artikulaatiomerkit ovat yleisimpiä:
|
Yllä esitetyt lisämerkit merkitään rytmimusiikin notaatiossa aina nuottien yläpuolelle, jos mahdollista (divisikirjoituksessa alemman osuuden merkit tulevat kuitenkin alapuolelle), ja viivaston ulkopuolelle. Jos viivasto on riittävän väljä, voidaan viiva ja staccatopiste piirtää myös viivaston väleihin: ![]() Tenutoviiva ja aksenttimerkit keskitetään vaakasuunnassa nuotinpäähän. Staccatopiste keskitetään nuotinpäähän nuotin ollessa varsi alaspäin, mutta nuotinvarteen nuotin ollessa varsi ylöspäin. Huomaa, että staccatopistettä ei koskaan käytetä augmentaatiopisteellä varustettujen nuottien tai neljäsosanuottia pitempien aika-arvojen kanssa. Artikulaatiomerkkejä voidaan myös yhdistää: ![]() Yllä:
Jatkuvana toistuva sama artikulaatio-kuvio voidaan merkitä Simile-tekstillä (suom. "samalla tavalla"). Riittävä määrä artikulaatiomerkkejä on piirrettävä ensin, jotta kuvio hahmottuu: ![]() Simile lakkaa vaikuttamasta nuottikuvion loputtua tai kun toisenlaisia artikulaatiomerkkejä asetetaan. Artikulaatiota voidaan myös merkitä tekstein. Esim. Sempre staccato = aina lyhentäen. Seuraava: 15. dynamiikkamerkinnät © 2007 Jere Laukkanen |